Eri sukupuolten väliset ystävyyssuhteet ovat vahvistuneet yhteiskunnallisen muutoksen myötä. Aina ne eivät kuitenkaan ole mutkattomia.
Kanttori katseli baaritiskillä tutunnäköistä naista.
Kristiina Braskin olemus ja ääni olivat jääneet mieleen Idolsista, kun siihen aikaan 16-vuotias neito sijoittui kolmanneksi Ari Koivusen ja Anna Abreun jälkeen.
– Ajattelin, että tuollahan on se Idols-laulaja. Menin kysymään, tulisitko joskus kirkkoon laulamaan, Ossi Jauhiainen muistelee.
Tuntemattomalle ohimennen heitetty kysymys on kantanut näihin päiviin asti.
Sattumalta kumpikin oli katsomassa Raskasta joulua -keikkaa baarissa vuonna 2009, mutta se, mitä on tapahtunut sen jälkeen, on kaikkea muuta kuin sattumaa.
Seuraavana vuonna Kuopion Alavan seurakunta järjesti hyväntekeväisyyskonsertin Haitin maanjäristyksen uhreille. Kanttori Ossi Jauhiainen ja laulaja Kristiina Brask olivat tuolloin ensimmäisen kerran yhdessä tositoimissa.
– Siitä se lähti, meidän yhteinen sävelemme, Jauhiainen hymyilee.
Kaksikko esiintyi ensin jumalanpalveluksissa ja alkoi tehdä myös gospel-keikkoja. Alussa he juttelivat vain musiikista. Sitten juttuihin alkoi sekoittua hengellisiä kysymyksiä ja päivänpolttavia uutisaiheita.
Hiljalleen puheisiin nousi oma elämä, omat ajatukset ja kokemukset.
– Kun keikkamatkoilla meni monta tuntia samassa autossa, nopeasti huomasi, että tuossahan on ihminen, jolle voi puhua mistä vain, Jauhiainen sanoo.
– Kyllä. Kun jaamme samanlaiset elämän arvot ja musiikin, tuli tunne, että vierellä on ihminen, johon voin oikeasti luottaa, Kristiina Brask, 32, pohtii.
Hän asuu nykyään Joensuussa. Kaksikko ei tarvitse enää yhteistä keikkamatkaa tai suunnittelutuokiota istuakseen nokakkain kahvikupposen äärelle. Kun jompikumpi sattuu toisen kotiseuduille, puhelin piippaa.
Muusikkopiireissä naisen ja miehen väliset ystävyyssuhteet ovat kaverusten mukaan yleisiä. Ossi Jauhiaisella, 46, tosin on ollut pikkupojasta lähtien paljon tyttöjä ystävinä.
– Minulla on melkeinpä enemmän naispuolisia kavereita. En voi sille mitään, Jauhiainen nauraa.
Osa nuoruusvuosien kaveritytöistä on pysynyt hyvinä ystävinä tähän päivään asti.
Kristiina Braskilla suurin osa ystävistä on naisia.
– Naisen ja miehen välisessä ystävyydessä luottamus on tärkeää. Ossi ja minun mieheni tuntevat toisensa ja he ovat kavereita. Niin olen minäkin Ossin vaimon kanssa. On tärkeää, että elämänkumppanit eivät ole ulkopuolisia, Brask pohtii.
– Joo. Olemme olleet vaimoni kanssa Kristiinan häissäkin. Ja vaikkapa elokuviin voisimme mennä koko porukalla, Jauhiainen jatkaa.
Eri sukupuolen tuoma ero näkyy pienissä jutuissa. Kahdestaan ystävykset eivät elokuviin menisi. Se ei vaan tunnu luontevalta. Aivan intiimeimpiä asioita ei myöskään jaeta.
– Ajattelen niin, että oman kumppanin pitää olla se paras kaveri ja ainoa ihminen, jonka kanssa puhutaan tietyistä asioista, Kristiina Brask miettii.
Kummallakin on ollut vuosien varrella eri sukupuolta olevia kavereita, joiden toiveet ovat lopulta olleet erilaiset.
– Kun ei tunne toista, on muutenkin hyvä miettiä, millaiset motiivit toisella on tutustua. Joskus on ollut sellaisia miehiä kavereina, jotka sitten olisivatkin lopulta halunneet olla enemmän, Brask kertoo.
Tilanne on tuttu myös Jauhiaiselle.
– On minullakin ollut sellaisia naiskavereita, mutta niistä on jo vuosia. Kun toisen ajatukset ovat tulleet ilmi, olen kertonut, että olen ollut yhdessä saman naisen kanssa 27 vuotta ja olen jatkossakin, Ossi Jauhiainen sanoo.
Ystävyyden mittarina kaverukset pitävät sitä, että toiselle voi puhua vakavista asioista, omista ongelmistakin.
– Kun mietin minun ja Ossin ystävyyttä, koen sen jotenkin veljellisenä. Ossi on tavallaan kuin isoveli, Brask sanoo.
Kumpikin arvostaa sitä, että ystävään voi oikeasti luottaa vaikeassakin paikassa. Toisen kanssa on aina turvallinen olo, vaikka näkemys esimerkiksi kappaleiden sovituksesta olisi erilainen.
– Muistan, miten otti pattiin silloin alussa, kun Kristiina ei tykännyt yhdestä sovituksestani. Piti tehdä kuulemma parempi. Onneksi hän on niin rehellinen ja mutkaton, Ossi Jauhiainen sanoo.
Toisesta versiosta tuli paljon parempi.
Ystävyksiä yhdistää myös samankaltainen asenne. Kumpikin on perfektionismiin taipuvainen, ja he sitoutuvat täysillä yhteisiin projekteihin.
– Kun mietin ystävyyttä ylipäätään, samankaltaisuus voi olla suurempi tekijä kuin sukupuoli. Sen näkee koulumaailmassakin, laaja-alaisena erityisopettajana työskentelevä Brask pohtii.
Hän kertoo, että oppilaat, joilla on vaikkapa samantyylinen tapa oppia, hakeutuvat mielellään yhteen.
Brask on harrastanut nuorempana jääkiekkoa ja jalkapalloa. Ne yhdistivät paikkakunnan nuoria yli sukupuolirajojen.
Kun esiintymiset vievät kaksikon usein myös muistotilaisuuksiin ja syvien aiheiden pariin, kumpikin arvostaa sitä, että toiselta saa elämään myös naurua.
–Ystävässä on todella tärkeää samankaltainen huumorintaju. Tai siis se, että Kristiina kestää minun läpänheittoani, villi ja vilkas Ossi Jauhiainen hymyilee.
Brask on luonteeltaan rauhallisempi. Kaverukset tasapainottavat toisiaan.
– Kumpikin voi olla silti täysin oma itsensä. On arvokasta, että voi olla jakamassa ja kokemassa samoja asioita. Meillä ystävyys kattaa oikeastaan koko elämän.