Kiekko-Vantaan kannattajaryhmä Ruutanat on juuri ehtinyt laskea lippunsa ja huivinsa takaisin paikoilleen, kun kiekko kaivetaan uudestaan Tuton maalista.
Tällä kertaa maaliverkkoa heiluttaa Eetu Mäki, jonka kauden viides maali syntyy vain 11 sekuntia Joonas Niemelän 1–1-tasoituksen jälkeen. Nopeat salamamaalit maistuvat myös Ruutanoille.
Kuka määrää? Lohi! -kannatushuudot kaikuvat ensimmäistä kertaa Tikkurilan Trio-areenalla.
Vielä avauserässä tilanne oli toinen: Kiekko-Vantaa joutui kolmesti jäähypenkille, joten myös tuomarit saivat tuttuun tyyliinsä pientä psyykkausta kotijoukkueen kannattajilta.
Pieniä huutoja ja lämmittelyä pyritään toisinaan kohdentamaan myös pelaajiin. Mutta onko joskus käynyt niin, että pelaaja olisi vastannut kuittailuun?
– Eivät he ainakaan huuda, mutta hymyilevät ja vilkuttelevat. Pahin, mitä he ovat tehneet, niin maalin. Niinkin on käynyt monesti, Ruutanoiden puheenjohtaja Sami ”Sammy” Ranta naurahtaa.
Ruutanoiden kannattajakatsomon yläpuolella istuva Jaakko Piirainen on tosin ottanut aivan omanlaisensa tyylin vastustajien piikittelyyn. Hän nimittäin kehuu vastustajan maalivahtia. Miksi ihmeessä?
– Lähden positiivisuuden kautta, sillä mielestäni on vanhanaikaista huutaa imuriksi. Kun kehuu, niin hän ymmärtää kyllä pienen vihjeen. Sillä tavalla yritetään päästä ihon alle, Piirainen sanoo.
Oletko siinä onnistunut?
– No muutaman kerran. Viime aikoina en kyllä ole. Ne alkavat varmaan tunnistamaan jo, Piirainen hymyilee.
Vaikka kyseessä on arkipeli ja päädyssä on viikonloppupeliä vähemmän porukkaa, on hallissa kohtalaisen hyvä tunnelma. Paikalle on saapunut myös muutamia turkulaisia, jotka tosin nauttivat tällä kertaa hillitymmin Mestiksen huippuottelusta.
Osa vantaalaisista saattaa muistaa, että juuri Kiekko-Vantaa ja Tuto pelasivat kaksi ja puoli vuotta sitten ottelun, joka jäi Suomen jääkiekkohistoriaan.
Tuolloin joukkuet tahkosivat pudotuspeleissä peräti 157,54 minuuttia ennen Joonas Hyttisen ratkaisumaalia. aprillipäivän yönä kello 0.45 päättynyt peli on niin Rannalle, Piiraiselle kuin Lauri Halmeelle yksi hienoimpia muistoja vantaalaisseuran mukana.
– Se oli yhdenlaista hulluutta. Kyllä siinä kieltämättä jossakin vaiheessa tuli sellainen olo, että peli voisi jo loppua. Vaikka suurin osa jengistä lähti pelin aikana kotiin, niin täällä oli yllättävän paljon porukkaa kun peli ratkesi, Kiekko-Vantaata seuran alkuajoilta asti kannattanut Halme sanoo.
Kiekko-Vantaa jäi samana keväänä hopealle, kun SaPKo oli parempi voitoin 4–0.
– Se tuntui oikeasti voitetulta hopealta. Se oli niin hieno kausi ja voittokin oli lähellä. Toivottavasti vielä joskus koen mestaruuden Kiekko-Vantaan kanssa, Halme sanoo.
Pitkäaikaisille lohipaitojen faneille mestaruuden toden totta voisi suoda, sillä monet ovat pysyneet seuran ja joukkueen tukena myös monina vaikeina hetkinä.
– Puheenjohtaja Sammy sanoi hyvin, että me olemme kuin kuudes kenttäpelaaja. Myös joukkue arvostaa hemmetisti sitä, että olemme tukena, vaikka on vaikeaa, Halme tiivistää.
2
