URHEILU 73-vuotias Kari Ormo tekee sitä mitä aina ennenkin, valmentaa.
Uinnin huippuvalmentajana tunnetuksi tullut Kari Ormo oli jo nuorena monilajimies ja on sitä tänäkin päivänä.
Kestävyysvalmennuksen konkarin uusimpiin suojatteihin kuuluvat Etelä-Vantaan Taitoluistelijoita edustava, vantaalaisen Sirkka Kaipion valmentama Emmi Peltonen ja tänä syksynä sveitsiläiseen ammattilaistalliin päässyt vantaalainen maantiepyöräilijä Sari Saarelainen
Lisäksi Ormo on työskennellyt muun muassa HIFK:n jääkiekkoilijoiden kestävyysvalmennuksessa ja muistakin kiekkoseuroista on perään kyselty.
– Lajikirjossa ei ole mitään ihmeellistä. Olen erityisesti fysiikka- ja kestävyysvalmentaja. En valmenna lajia, vaan autan ihmistä kehittämään niitä ominaisuuksia, joita laji vaatii, Ormo kiteyttää.
Maantiepyöräilyssä ykkösasia on kestävyys, jonka keskeisiä mittareita ovat hapenottokyky ja maitohapon sietokyky.
– Sarin kanssa aiomme päästä hapenottokyvyssä 80 milliin (millilitraa painokiloa kohden minuutissa), mitä hän onkin jo lähellä.
80-luvulla Ormo sai Risto Hietanoron, Euroopan mestaruuteen yltäneen triathlonistin, puhaltamaan mittariin hapenoton huipputuloksen 92 milliä.
– Juha Miedolla hiihdossa ja soutaja Pentti Karppisella lukema oli noihin aikoihin 90, intohimoinen tilastonikkari muistaa.
Kestävyys ei Ormon mukaan tule treenikilometrejä loputtomasti ahnehtien ja energiapatukoita välissä mutustaen.
– Pitää syödä kunnolla ja keskittyä treenissä laatuun. Räätälöin Sarille ohjeita joka päivälle. Emmi puolestaan tarvitsee lajissaan kestävyyttä, kimmoisuutta ja ponnistusvoimaa. Siksi teen hänelle myös tekniikkakauvauksia, eli videoin suorituksia.
Valmentaminen on ollut Ormolle aina 24h-työtä.
– Mielestäni ei ole oikein huipulle tähtäävää urheilijaa kohtaan katsoa kelloa. Valmentajan työ on kuin papin virka, pitää olla käytettävissä aina.
Papin on pystyttävä kertomaan vaikeatkin asiat. Ormo on joillekin nuorille kasvateilleen saanut todeta, että kilpauralle tämän rahkeet eivät riitä eikä elämää kannata hukata turhaan sen tavoitteluun.
– Isät ja äidit eivät ole aina ymmärtäneet, mutta moni nuorista on aikuisena tullut kiittämään rehellisyydestä.
Kun Suomen uintimenestyksen aallonharjalle johtanut ura Uimaliiton valmennuspäällikkönä katkesi kohua herättäneisiin potkuihin vuonna 1998, Ormo ei jäänyt niiden pärskeisiin asiaa nureksimaan. Hän lähti nelivuotiaan pojanpoikansa, sittemmin mestaruuksia pyöräilyn alamäkiajajossa niittäneen Ville Ormon, kanssa mökille pulkkamäkeä laskemaan.
– Uimaseura Simmis Hyvinkäältä otti kyllä saman tien yhteyttä ja pyysi hommiin, mutta menin vasta vuoden päästä. Halusin aikaa perheelle. Kesälomaakaan ei ollut tullut pidettyä seitsemään vuoteen.
2000-luvulla Ormo vaikutti paitsi Hyvinkäällä myös Suomen purjehtijaliiton asiantuntijaryhmässä sekä valmentajana Tuuli Petäjälle, joka vuonna 2012 purjehti olympiahopealle. Lisäksi hänellä on ollut sormensa pelissä monessa muussa lajissa golfista motocrossiin.
Ormo ei tiedä, kuinka monen urheilijan valmennukseen hän on uransa aikana vaikuttanut. Sen laskeminen olisi varsin työlästäkin, koska hän on myös esitelmöinyt, valmentanut valmentajia, kehittänyt tekniikka-analyysia jo 70-luvulta lähtien tallinnalaisen, uinnista väitelleen professorin Rein Haljandin kanssa ja kiertänyt tekemässä analyyseja huippu-urheilijoille sekä valmentajille ympäri maailmaa.
Uimareitakin on lajikirjoon edelleen mahtunut. Vantaalaislähtöisen uimarin Emilia Bottaksen taustajoukoissa Ormo oli mukana, ja tipotellen muidenkin lajia edustavien urheilijoiden ja valmentajien apuna.
Ormon tekemisiin on aina liittynyt tiedonjano. Sinnikkyys sen sammuttamisessa on johtanut moneen paikkaan, ruumiinavaukseenkin.
– Sain ängettyä itseni aikoinaan sellaiseen mukaan. Fysiologiasta kiinnostuneena halusin tietää, miltä ihmisen osat oikeasti näyttävät.
Timmin oloiseen Ormoon saattaa törmätä hiihtoladulla Petikossa tai Oittaalla tai viilettämässä rullaluistimin ja sauvoin kohti Luukkia.
– Liikkumiseen ei ole pakonomaista tarvetta. Menen silloin kun huvittaa ja on aikaa, hän sanoo.
Lajikirjoa Ormolla on riittänyt poikavuosista lähtien. Ensimmäisenätutuksi tulioman isän suosima suunnistus, johon koti Helsingin Käpylän silloisella Takametsäksi kutsutulla alueella oli omiaan.
– Käpylähän oli tuolloin ihan korpea. Kotioven kun avasi, oli käytännössä metsässä.
Ormo näyttää lehtileikettä Eläintarhan radalla järjestetystä pyöräkisasta. Se kertoo: ”Kilpailun nuorin osanottaja, 6-vuotias Kari Ormo.”
– Eltsun kentällä oli aina tiistaisin pyöräilyilta ja maanantaisin käytiin yleisurheilemassa.
Hyvä fysiikka oli Ormon mukaan luonnollista.
– Kotona oli erilaisia askareita puiden sahaamisesta alkaen. Koulujen välisiä hiihtokisoja tuli voitettua tämän tästä, mutta kun mentiin vaikkapa Pohjanmaalle koulujen kansallisiin kisoihin, kyllä siellä kaapin paikka näytettiin. Vastassa olivat ne oikeat, tositöitä tehneet maalaiset, ja olin niissä kisoissa aina jotain sadas, hän nauraa.
Mies,joka 90-luvulla oli siivittämässä suomalaisuimareita ennätyksiin ja olympiatason mitaleihin, täräyttää itse olleensa uinnissa aina huono.
– Eikä se minua nuorempana edes kiinnostanut. Viisiottelussa uin vain, koska halusin päästä ratsastamaan. Se kun oli mielestäni kivaa.
Jos Pajulahden urheiluopiston rehtori ei olisi turvautunut 70-luvulla opiskelijaan, kun helsinkiläiselle uintiseuralle piti saada joku esitelmöimään fysiologiasta, suomalaisesta uintihistoriasta olisi voinut jäädä yksi luku kirjoittamatta.
– Seurasta soitettiin sitten perään ja pyydettiin hommiin, Ormo kertoo.
Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultaisen ansioristin saanut valmentaja kuittaa ansionsa lyhyesti.
– Tiedän tehneeni, mutta en koe, että mitään ihmeellistä.
Yksityisyyttään Ormo on aina varjellut yhteisestä sopimuksesta puolisonsa kanssa. Avioliitto on kestänyt 51 vuotta ja ainoa asia, jota Ormo sanoo katuvansa, ovat työstä johtuneet poissaolot perheen luota.
– Vaimo totesi taannoin, että nyt voisin vähän höllätä töissä ja ehkä vähän inventoida siivousmielessä arkistojanikin. Molempia olen kyllä tehnyt, neljä mappiakin jo heitin pois katsomatta, mitä niissä oli.
Vuoden päästä marraskuussa Ormot ovat asuneet Myyrmäessä 50 vuotta.