Yli 160 maratonia juossut vantaalainen nähdään taas lähtöviivalla jänispuvussa – "Jos vetäisin hampaat irvessä, en juoksisi näin paljon"

URHEILU Jari Kiiski osallistuu taas Rantamaratonille jänispuvussa ja komeissa korvissaan.

Jari Kiiski miettii, että jänispuku on jo haalistunut ja alkanaa repsottaa. Pikkuhiljaa alkaa olla uuden ja kirkkaan puvun hankkimisen aika. Sirpa Repo

Sirpa Repo

Kun lähtee juoksemaan, ei kannata kovin lyhyttä matkaa kipaista. Näin tuumii Itä-Hakkilassa asuva Jari Kiiski, 45.

– Hiki siinä tulee kuitenkin. Samalla vaivalla voi juosta vähän pidempään, perustelee Kiiski yli 160 maratoniaan ja useita vielä pidempiä matkoja.

Hän jäi koukkuun ensimmäiseen maratoniinsa vuonna 2009. Samaa mahtavaa fiilistä hän ei ole saanut koskaan sen jälkeen. Silti juoksu maittaa. Hän arvelee, että kait hän yrittää juoksuilla todistaa jotain itselleen.

Jos ei lähde lenkille, tulee syyllinen olo.

Maratonit mies ottaa pitkinä lenkkeinä. Matka taittuu fiiliksen mukaista vauhtia ja hän voi välillä kävelläkin.

– Jos vetäisin hampaat irvessä, en juoksisi näin paljon. Yleensä aikani on siinä neljän tunnin haarukassa.

Jari Kiiskeä ei pidä sekoittaa tiettyä loppuaikaa juokseviin virallisiin jäniksiin.

Suurimpiin tapahtumiin Kiiski pukee jänispuvun ja hatun. Kenkiä koristavat tupsut, kuin jäniksen häntä.

– Keksimme kaverin kanssa, että jossain erikoisessa puvussa voisi juosta. Hän kuitenkin lipesi. Vuodesta 2013 lähtien olen käyttänyt samaa pukua.

Jos on kova sade, silloin Kiiski jättää puvun kotiin. Se olisi kastuessaan turhan painava.

– Tutut juoksijat kyselevät lähtöviivalla, missäs puku on, jos se ei olekaan päällä. Oikein kuumalla puvusta on haittaa, koska päähän ei voi kaataa vettä. Muuten hattu korvineen on tosi hyvä. Juoksen paremmassa asennossa, jotta lätsä pysyy päässä.

Seuraavaksi hän juoksee Espoon Rantamaratonilla 15. syyskuuta.

Kiiski on huomannut, että Suomessa juoksuihin osallistuu vain muutamia erikoisesti pukeutuneita. Tukholman maratonilla kesäkuun alussa 29 asteen helteessä tämä jänis tapasi muun muassa hirven ja dalmatialaisen.

Not official rabbit -lappu on hakaneuloilla kiinni miehen selässä. Sillä hän kertoo, ettei ole järjestäjien hommaama tiettyä loppuaikaa juokseva maratoonari.

Jänispuvun täydentävät kenkien tupsut.

Vuonna 1994 lääkäri sanoi Kiiskelle, ettei tämä pysy juoksemaan. Siitä viidentoista vuoden päästä Kiiski mietti, että josko tämän todennut olikin valelääkäri.

– Firma lupasi maksaa osallistumisen Helsinki City Marathonille. Treenasin neljä kuukautta. Siitä tämä lähti. Selkä kesti ja on pysynyt kunnossa.

Juoksuinnostuksen myötä Kiisken yli sadasta kilosta on karissut yli 20. Alkoholin käytön lopettaminen vielä avitti asiassa.

– On ollut pakko ostaa uusia vaatteita, koska vaatekoko on pienentynyt kaksi numeroa. Likapyykkiäkin tässä tulee paljon, miettii Kiiski harrastuksensa huonoja puolia.

Lenkkeily ei ollut alkuvuosina niin helppoa kuin nykyään, koska hänen täytyi yksinhuoltajana järjestää pojalle hoitaja.

Jari Kiiski

45-vuotias rakennusinsinööri, työpäällikkönä Deletellä purkamassa Olympiastadionia.

Selkä leikattu 1994.

Aloitti juoksemisen 2009, jonka jälkeen paino pudonnut yli 20 kiloa.

Ei juo alkoholia.

Juossut yli 160 maratonia, useita ultramatkoja ja polkujuoksuja.

Vuodesta 2013 lähtien juossut isommissa tapahtumissa pupupuvussa epävirallisena jäniksenä.

Osallistuu taas Rantamaratonille lauantaina 15. syyskuuta.

Asuu Itä-Hakkilassa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.