Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lue Vantaan Sanomien uusi kuukausiliite Selkovantaalainen täältä!

Ahmimishäiriöinen nörtti yrittää Vantaan Maratonilla Guinnessin maailmanennätystä

Lauantaina 8. lokakuuta juostavalla Vantaan Maratonilla nähdään Guinnessin maailmanennätyksen rikkomisyritys.

Jussi Kallioniemi lähtee matkaan selässään 60 paunan eli 27,22 kilogramman reppu ja pyrkii sen kanssa juoksemaan 42,2 kilometriä nopeammin kuin kukaan koskaan.

Nykyinen ennätys 4.39.09 on vuodelta 2013, jolloin japanilainen armeijakouluttaja Toru Sakurai laittoi Tokion maratonilla pystyyn todellisen pikamarssin.

Tietoturva-alalla työskentelevä Kallioniemi tähtää neljään tuntiin ja varttiin.

–Se olisi noin kuuden minuutin kilometrivauhtia. Jos romahdusta ei tapahdu, siihen yltäminen on ihan todennäköistä, Kallioniemi laskee.

–Mutta jos keskivartalon lihakset antavat myöten, rinkka alkaa kaatua eteenpäin. Silloin juoksu muuttuu mahdottomaksi.

Guinnessin ennätyksiä on tehty niin 40, 60 kuin 80:kin paunan reppu selässä, mutta 43-vuotias nokialainen päätyi valittuun painoluokkaan ilman sen suurempia pähkäilyjä.

Hänellä nimittäin on lihavan ahmimishäiriö, jonka aiheuttamasta liikalihavuudesta toipuessaan hän juoksi ensimmäisen maratoninsa vuonna 2011. Tuolloin hän painoi 127 kiloa, eli noin 60 paunan repullisen verran enemmän kuin nyt.

Pahimmillaan, Kallioniemen yllyttyä usein syömään itsensä horroksenoloiseen vaipumistilaan, painoa oli vielä reilusti tuotakin enemmän. Kuultuaan lääkärintarkastuksessa, että on hyvässä kunnossa 80-vuotiaaksi mieheksi, hän päätti tehdä elämänmuutoksen vuoden 2009 marraskuussa, 155-kiloisena.

–Perheeseen tuli koira, jota täytyi päivittäin ulkoiluttaa. Huomasin, että liikunnasta tuli parempi olo ja aiempaa tasapainoisempi mieliala. Ne ovat yhä tärkeämpiä kuin poltetut kalorit tai kilpailu muita vastaan.

Kävely reipastui ajan mittaan juoksuksi, ja nykyään Kallioniemi juoksee vuosittain viitisen maratonia. Takana on myös useita täysmatkan triathloneja.

Kroppa on siis jo täyttä rautaa, mutta mieli saattaa yhä satunnaisesti lipsahtaa ylensyöntimoodille.

–Normaali syömiseni on ollut aina ihan oppikirjan mukaista, terveellistä.

–Mutta himon iskiessä olen voinut syödä käytännössä kaiken, mitä jääkaapista löytyy siihen asti, että alkaa nukuttaa. Maulla ei ole mitään väliä.

Kallioniemen mukaan syöpöttelyä seuraa syyllisyys ja pettymys.

–Muilla syöminen on kohtuullisen helposti hallittavissa, joten repsahtaminen tuntuu naurettavalta.

–Eihän se vaatisi muuta kuin että ei kävele jääkaapille tai laita ruokaa suuhunsa.