Urheilu: Vantaalainen Toivo Vanhala täytti viime helmikuussa 90 vuotta. Silti hänen yli 50-vuotinen harrastuksensa ja elämänsä tärkein eliksiiri, suunnistus, on edelleen repertuaarissa.
Vantaalainen suunnistusseura Pihkaniskat on perustettu vuonna 1969. Toivo Vanhalan, yhden Pihkaniskojen perustajajäsenen, suunnistusharrastus oli alkanut pari vuotta aiemmin Tikkurilan Hiihtoseurassa.
– Rekolalaiset rupesivat touhuamaan suunnistuksen erikoisseuraa Vantaalle. Tai Helsingin maalaiskuntahan tämä vielä silloin oli, Vanhala täsmentää.
– Ehdotin seuran nimeksi Pihkaniskoja, mutta en minä nimeä keksinyt. Koripallon monitoimimies ja toimittaja Pentti Salmi nimittäin kutsui koripalloerotuomarinakin toiminutta Helsingin Suunnistajien legendaa Juhani Salmenkylää ”pihkaniskaksi”. Rekolalaiset panivat ehdotukselleni hanttiin, mutta hävisivät äänestyksessä selvästi.
Vanhala oli tuolloin 38-vuotias. Nyt hän on tasan 90, mutta Pihkaniskojen aktiivi edelleen.
– Ei minulla mitään suuria saavutuksia ole. Alkuvuosina olin yleensä sijoilla 30-40. Tultuani 43-sarjalaiseksi seurakaveri Reijo Wastimo teki minulle harjoitusohjelman. Yhden vuoden harjoittelin sen mukaan, ja sitten paras sijoitukseni oli seitsemäs. Päätin, etten ala itseäni enempää rääkkäämään. Menen sillä vauhdilla kuin menen.
Sama periaate on säilynyt, ja Vanhala lenkkeilee yhä päivittäin. Asunto on Simonkylässä kolmannessa kerroksessa, käytännössä neljännessä.
– Teen päivittäin yleensä 45–60 minuutin lenkkejä ja vähintään kahdesti päivässä kuljen portaat alas ja ylös. Jos vien roskat, puuskutan palatessani. Lenkiltä tullessani en puuskuta. Vanha kone kestää lämmetä. Pitää myös osata lähteä rauhallisesti liikkeelle.
Viime kesän helteet eivät olleet suhteellisen iäkkäälle kuntoilijalle suotuisat.
– Onneksi keksin lähteä lenkille jo aamukuudelta.
Kolmisen vuotta sitten Vanhala saavutti SM-pronssia 85-vuotiaiden sarjassa. Samoihin aikoihin hän päätti lopettaa juoksemisen.
– Ylärintakehästä rupesi puristamaan, Vanhala sanoo syyksi. Ei kovin nolo päätös 87-vuotiaalta.
– Varsinaista vikaa ei ole löytynyt. Lääkärikin taitaa tuumia, että ihan hyvä, jos näin vanha ukko edes kävelee.
Rastit löytyvät kävelemälläkin ja suunnistus on ollut Vanhalan pitkän elämän ylivoimaisesti tärkein eliksiiri. Seuraavaksi tärkein lienee ollut hiihtosuunnistus.
– Siinä pärjäsinkin vähän paremmin. Mutta sitten täältä Etelä-Suomesta loppuivat lumitalvet, lajin SM-viesteistä parhaimmillaan nelossijaplaketin pokannut Vanhala harmittelee.
Terijoella syntynyt, parit evakkoretketkin kokenut Vanhala muutti Vantaalle vuonna 1949 ja on asunut jo yli 50 vuotta nykyisessä asunnossaan.
– Muutimme silloin upouuteen taloon. Leskeksi jäin jo 40 vuotta sitten. Sen jälkeen ehdin seurustella neljännesvuosisadan, kunnes naisystäväni viisi vuotta sitten kuoli, koko työuransa tekstiililaitosmiehenä Helsingin Villakehräämön, nykyisen Novitan, palveluksessa tehnyt Vanhala kertoo.
Hän kiittää tietysti suunnistusta siitä, että on edelleen hyvässä kunnossa.
– Varmasti perustekijä. Tupakanpolton lopetin 40 vuotta sitten. Lasiin en sylje, mutta eihän yksinään ryyppäämisessä ole järkeä. Täytyyhän siinä olla kaveri, jolle sitten kehuu itseään.
Vanhala on tänäkin vuonna osallistunut kuuteen kansalliseen kilpailuun, sekä 85- että 80-vuotiaiden sarjassa.
– Viime keväänä Karkkilassa laittoivat minut viimeiseksi lähtijäksi. Yritin kyllä sanoa, että minut kannattaa laittaa alkupäähän. Tein vielä reitillä yhden pahan virheen. Sitten etsivät minua metsästä. Toivottavasti viisastuivat.
Pääkaupunkiseudulla ei tiettävästi ole Vanhalaa vanhempaa aktiivisuunnistajaa, koko Suomessakin vain muutama.
– Mutta ensi vuonna meitä on Uudenmaan piirissä 90-vuotiaiden sarjassa jo neljä. Sitten alkavat olla mitalit tiukassa, Vanhala naurahtaa.
– Ne muut peijakkaat nimittäin juoksevat vielä, eivät tosin kovaa.