Petelius-Lehto rakastui 17 vuotta vanhempaan mieheensä 43 vuotta sitten. "Näkihän sen jo silloin, ettei tästä mitään tule", hän vitsailee vanhan talonsa puuhellan äärellä.
Näyttelijä Nina Petelius-Lehto, 60, keittelee ennen päivänäytökseen lähtöään yhtä suosikkiruoistaan, tomaattikeittoa. Siihen tulee tomaatteja, valkosipulia, porkkanaa ja paprikaa. Keitto porisee puuhellan liedellä.
Petelius-Lehdon ja hänen miehensä Pekka Lehdon, 77, taloudessa ei koskaan ole ollut sähköhellaa eikä mikroaaltouunia. Erillinen sähköuuni on ollut pakko hankkia Petelius-Lehdon työaikojen vuoksi. Ilman sitä päivällinen ei ennättäisi valmistua ajallaan.
Pakastimia huushollissa on kolme. Ne ovat tähän aikaan vuodesta ääriään myöten täynnä itse luomuviljeltyjä tai lähimetsästä kerättyjä aarteita. Siellä on muun muassa murskattuja tomaatteja, kesäkurpitsasosetta, juureksia, papuja, sipuleita, sieniä ja marjoja.
– Omaa lampaanlihaa pakastimessa ei enää ole, kun luovuimme lampaista, Petelius-Lehto kertoo.
Osa metsän ja puutarhan antimista on kuivatettu tai keitetty mehuiksi.
Petelius-Lehto on aina nauttinut ruoanlaitosta. Kun lapset olivat kouluiässä, hän saattoi laittaa perheelle kolmen ruokalajin illallisen, jos yllättäen sai vapaata iltaharjoituksista.
Kun Petelius-Lehto muutama vuosi sitten sairasti rintasyövän, kurkku ja suu tulivat sytostaateista niin kipeiksi, ettei syöminen onnistunut normaalisti. Kokemuksen myötä mahalaukku pieneni. Siksi hän on edelleen melko pieniruokainen.
– Töihin teen mukaan vain marjasmoothien tai käyn ostamassa matkalta jonkin salaatin, hän sanoo.
Joskus harvoin näyttelijä saa syödäkseen myös työaikana.
– Näyttelijät toivovat aina ruokarooleja, Petelius-Lehto virnistää.
Yhtä takavuosien ruokaroolia hän muistelee kaiholla. Siinä hän sai syödä jättikatkarapuja illasta toiseen. Se oli ohjaajan toive.
– Mutta yleensä näytöksissä syödään feikkiruokaa. Viski on teetä ja viini marjamehua.
Petelius-Lehto esiintyy parhaillaan Kouvolan teatterin Kirka-musikaalissa, jossa otetaan snapseja.
– Lasit ovat tyhjät. Niissä ei ole edes vettä, hän kertoo.
Syynä on se, että jos vettä läikkyy lattialle, näyttämöllä vaanii liukastumisen vaara.
Petelius-Lehdon periaatteena on olla mahdollisimman omavarainen. Kaupasta hän hakee pääasiassa leipää ja juustoa. Kun hän valmistaa ruokaa lapsenlapsilleen, hän suosii luomunaudanlihaa, kanaa tai kalaa.
– Kun ostin sika-nautaa, teki melkein mieli selittää kassalle, että se tulee noille, Petelius-Lehto sanoo.
Hän osoittaa kolmea shiba-rotuista koirapentua, jotka telmivät uunin vieressä olevassa kaukalossa. Ne viettävät juuri viimeisiä päivään synnyinkodissaan. Yksi on jäämässä Petelius-Lehdolle itselleen.
Moni on ihmetellyt, miksi Petelius-Lehto ei vain osta kaikkea tarvitsemaansa kaupasta ja säästä aikaa ja vaivaa.
Siksi, että pelkkä kasvatusprosessi on tärkeä, hän aina vastaa. Mieli lepää, kun saa keskittyä maahan ja multaan. Marraskuun pimeät jaksaa kahlata läpi, kun tietää, mitä kevät tuo tullessaan.
– Tällä tavalla näen kasvun ihmeen. Näen myös työni tuloksen, mikä on näyttelijälle muuten mahdotonta, hän sanoo.
Silläkin on Petelius-Lehdolle merkitystä, että hän tietää saavansa hyvää ja puhdasta ruokaa. On myös kiva näyttää lapsille ja lapsenlapsille, mistä ruoka tulee.
– Ajattelen ruokaa myös eettisesti ja poliittisesti. Jos tiedän, että jossakin maassa ihmiset voivat huonosti, en esimerkiksi osta sen maan hedelmiä.
Petelius-Lehto on asunut miehensä kanssa Kouvolan Inginmaalla 35 vuotta. Harmaan hirsistalon vanhin osa on rakennettu vuonna 1887. Saunassa käydään kynttilänvalossa.
Pariskunta alkoi seurustella, kun Nina oli 17-vuotias ja Pekka 34. Suhde oli muun muassa ikäeron vuoksi pieni skandaali. Ikäero on kummasti kutistunut niiden 43 vuoden aikana, jonka suhde on kestänyt.
– Näkihän sen jo silloin alussa, ettei tästä mitään tule, Petelius-Lehto sanoo ja nauraa.
Kun Pekka kesken haastattelun joutuu lähtemään asioille, pari halaa ja suukottaa toisiaan ovensuussa kuin vastarakastuneet. He nukkuvat edelleen yönsä metrin levyisessä, päädystä vedettävässä puusängyssä.
Molempien terveys on reistaillut viime vuosina, mutta – kuten Petelius-Lehto sanoo – sitä se elämä on. Siksi ruoasta ja toisista ihmisistä pitää nauttia niin kauan kuin se on mahdollista.
Hänelle runsas ruokapöytä on aina ollut tapa osoittaa rakkautta.
Ninan tomaattikeitto
Neljälle
2 l vettä
3–4 porkkanaa
1–2 sipulia
1 paprika
1 purjo
1–3 valkosipulin kynttä
2 kasvisliemikuutiota
800 g tomaattimurskaa (joko tölkistä tai omasta pakastimesta)
nippu tilliä
250 g tomaattiin säilöttyä makrillia
äyriäisiä (katkarapuja ja sinisimpukoita) maun mukaan
1. Laita vesi kiehumaan.
2. Kuori ja pilko porkkanat, silppua sipulit, poista paprikasta siemenet ja paloittele se. Halkaise purjo, huuhdo ja hienonna sen valkoiset osat.
3. Kuumenna vesi, lisää kasvisliemikuutiot ja paloitellut kasvikset. Lisää myös tomaattimurska.
4. Hauduta miedolla lämmöllä, kunnes porkkanat ovat kypsiä. Lisää makrillit ja hienonnettu tilli. Kuumenna.
5. Jos käytät pakastettuja äyriäisiä, sulata ja valuta ne ennen käyttöä. Lisää äyriäiset keittoon kypsymisen loppuvaiheessa. Älä keitä niitä, etteivät ne muutu sitkeiksi. Voit myös lisätä äyriäiset suoraan lautaselle ja annostella kuuman keiton niiden päälle.
Juttusarjassa eri alojen ammattilaiset pohtivat suhdettaan ruokaan ja kertovat, miten ammatti vaikuttaa heidän syömiseensä.