Luminen talvi on ollut rankka rollaattoreilla liikkuville. Kirjoittaja kuitenkin tekee kävelylenkkejä aina kun sää vain suinkin sallii ja kannustaa muitakin ikääntyneitä samaan.
Meidät 65+-ikäiset määrättiin 17. maaliskuuta 2020 ”eristyksiin”. Koronaviruksen takia ei saanut käydä kaupassa eikä missään.
Aloitin silloin koronakävelyt rollaattorini Anselmin kanssa. Joidenkin lenkillä vastaantulevien mielestä näytti olevan kiellettyä myös lenkkeily, koska sain alkuun vihaisia mulkoiluja.
Sitten telkkarissa ja lehdissä kerrottiin, että vanhusten on syytä ulkoilla. Sitä sai tehdä! Aloin merkitä muistiin kulloinkin tekemäni lenkin askelmäärät ja kilometrit. Nyt 17. maaliskuuta 2022 lopetan yhteenlaskemisen, mutta kerron, että kahden vuoden saldo on 440 kilometriä. Aika hyvä saavutus kesäkuussa 88 vuotta täyttävältä!
Sairastan statiinimyopatiaa, joka heikentää jalkojen lihasvoimaa. Saattaisin tänä päivänä olla liikuntakyvytön ilman näitä päivittäin sään salliessa tekemiäni lenkkejä. Niinpä kehotan kaikkia meitä vanhuksia liikkumaan.
Tosin tämä talvi on ollut tosi vaikea rollaattorin kanssa liikkuvalle. Lumi ja jää jalkakäytävillä tekevät työntämisen raskaaksi. Lisäksi jalkakäytäville kertyneet sorakerrokset vaikeuttavat myös. Rollaattorin tärinä saa kädet väsymään, vaikka jalkojen puolesta jaksaisikin liikkua. Koskahan kaupunki voi harjata sen soran?
Näiltä retkiltä on kertynyt kuvia, joita pysähtelen ottamaan kännykällä. Jäätiköt ja lumisohjotkin ovat tulleet kuvatuiksi. Monen vastaantulijankin kanssa on tullut juteltua, kun heitä vain uskaltaa pysäyttää. Tänä aikana on tarpeellista vaalia yhteisöllisyyttä.
Liisa Juote Myyrmäki